Puolessa välissä mennään!

Huh, melkoinen tauko onkin nyt tämän blogin kanssa tullut pidettyä, joten yritänkin tässä nyt sitten tiivistellä menneiden viikkojen tapahtumat parhaani mukaan! Paljon onkin tapahtunut, paljon on tehty ja nähty, paljon on myös muuttunut, pienemmässä tai suuremmassa skaalassa. Hiuksetkin lyhenivät (osittain) jälleen kerran, mutta ihan omasta tahdosta tällä kertaa.

Opiskelut ovat sujuneet melko leppoisasti, vaihtareille tarkoitetut kurssit ovat olleet erittäin hyödyllisiä omasta mielestäni, paljon on tullut kerrattua vanhaa (varsinkin kieliopin kannalta), mikä on ollut todella hyvä. Kirjallisuus- ja kulttuurikurssit ovat kyllä omia suosikkejani, toskin hieman työläitä, varsinkin kun kirjallisten  töiden aloittamista on tullut hieman lykkäiltyä jostain syystä. Noh, deadline stressi on aina ollutkin se paras motivoija! Yleisesti ottaen olen myös tyytyväinen oman kielitaitoni kehitykseen, enemmän vain pitäisi vielä uskaltaa käyttää ranskaa englannin sijasta täällä kotona kavereiden kanssa.

Opiskeluiden ohella on tullut tehtyä paljon muutakin. Bryssel ei välttämättä ole esteettisesti näyttävin kaupunki, jossa olen käynyt, mutta kyllä täältä paljon löytyy tekemistä ja nähtävää, ja varsinkin ihmiset ovat todella mukavia. Ehdottomasti eräs parhaista "löydöistäni" täällä on Institut royal des Sciences naturelles de Belgique, eli käytännössä luonnontieteellinen museo. Kyseisen rakennuksen sisällä voisi viettää päivän jos toisenkin erilaisten näyttelyiden lomassa, mutta ehdoton suosikkini on tietenkin koko Euroopan suurin dinosauruskokoelma! Erilaisia luurankoja ja fossiileja oli nähtävissä laidasta laitaan, mutta näyttävimmät olivat Belgiasta löydetyt Iguanodonien erittäin hyvin säilyneet luurangot. Yksi lapsuuden unelmista on nyt täytetty, ja hieman ikäistäni nuoremmalta varmaan vaikutinkin, kun juoksin silmät kiiluen fossiililta toiselle.

Walking with the dinosaurs

Kuten jo edellisessä blogitekstissäni mainitsinkin, kävimme kämppis porukalla Berliinissä muutama viikko sitten. Muutamia vuosia sitten vieralimme lukion saksanopiskelijoiden kanssa Berliinissä, ja silloin tykästyinkin kaupunkiin, eikä tämä toinenkaan reissu ollut millään tavalla pettymys! Berliini on kyllä erittäin mukava, moderni ja nätti kaupunki, jossa voisin viettää mielelläni enemmänkin aikaa. Perus turistikohteiden lisäksi tuli pyörittyä myös paikallisen nuorison suosimissa kahviloissa ja baareissa. Kävimme myös naapurikaupungissa Potsdamissa, joka on aivan uskomattoman kaunis paikka. Potsdamissa voi todellakin aistia 1700-1800-lukujen hengen, ja suosittelenkin siellä käymistä. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava reissu siis, josta jäi paljon hyviä muistoja.

Potsdam

Too cool for the Dutch district

Viikko sitten tuli käytä nopeasti myös Antwerpenissä, mutta ei niinkään kaupunkiin tutustumassa, vaan keikkailtaan osallistumassa. "Hieman" rankempaa settiä olikin tarjolla (Carnifex, Thy Art Is Murder yms...) mutta kyllä sitä olikin jo kaivannut! Loistava ilta, joka sitten Brysselin puolella jatkuikin vielä pitkään kavereiden kanssa. Itse kaupunkikin vaikutti mukavalta, sen verran kuin sitä kerkesi tarkastelemaan.

Nyt onkin enää jäljellä vain reilut pari kuukautta täällä, kyllä se aika vain turhan nopeasti menee. En toki ole koti-ikävältä välttynyt, ystävien ja sukulaisten lisäksi kaipaan paljon myös pohjolan luontoa ja talven lumia ja pakkasia, varsinkin nyt kun sitä siellä tuntuu olevan tarjolla! Onneksi joulu tulee todennäköisesti taas vietettyä Ruotsissa, niin pääseepä sitä kunnon talveakin kokemaan hetkeksi ennen lopullista kotiin tuloa.

Vähän nyt venähti tämä blogikirjoitus tällä kertaa, toivottavasti jaksoit lukea!

Opiskelua, ruokaa ja juhlia

Grand Place. Keskustorilla oli lauantaina Rendez-vous
grand place niminen konsertti, joka myös televisioitiin suorana.
Tunnelma oli todella hieno!

Heipä hei! Kolmas viikko on nyt suurin piirtein vietetty täällä Euroopan sydämessä, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että alan päästä kunnolla jutun juurelle. Pahimmat kulttuurishokit on jo kärsitty ja niiden tilalle on tullut halu tutustua syvällisemmin kaupunkiin sekä sen hyvin kirjavaan väestöön. Usein on pitänyt hypätä pois omalta mukavuusalueelta sille epämukavammalle puolelle, vain huomatakseen, että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Poikkeuksiakin löytyy, esim. eräät ysäribileet vaihtareille, joihin raahauduin tarkastelemaan menoa vain todetakseni etten edelleenkään ole kovin innostunut tämän tyylisestä juhlimisesta. Ei kumminkaan syytä huoleen, sillä kyllähän tuolla "kylillä" on tullut pyörittyä viikonlopun pikkutunteinakin. Mikäs siinä, kun on hyvä porukka, jota seurata.

Esiintymislava (kuvan laatu aivan hirveä)

Viime viikolla alkoivat tosiaan omat opintoni ISTI:ssä ja täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin tyytyväinen valintaani saapua juuri tänne opiskelemaan. Kaikki professorit ovat olleet hyvin mukavia ja varsin innostuneita ( ainakin vielä) pitämään meille vaihtareille luentoja. ISTI:ssä vakituisesti opiskelevien opiskelu eroaa siinä mielessä "normaalista" kielten opiskelusta, että heidän tulee valita ranskan lisäksi kaksi kieltä, joiden kääntämistä ja tulkkaamista he opiskelevat (valittavien kielten joukossa on mm. englanti, saksa, espanja, kiina, venäjä, arabia...) ja lopulta erikoistuen joko kääntämiseen tai tulkkaamiseen (jos olen oikein ymmärtänyt).

 Omat kurssivalintani koostuvat täysin Erasmus vaihtareille tarkoitetuista kursseista, joihin sisältyy mm. suullisia ja kirjallisia ranskankielen opintoja, Belgian kirjallisuutta, kulttuuria ja historiaa, hieman Ranskan kirjallisuutta. Kääntämiskursseja en kuitenkaan pystykään suorittamaan, sillä ne ovat tarkoitettu vain heille, joiden äidinkielestä käännetään tekstit ranskaksi ja tilannehan on se, ettei täällä pohjoismaisia kieliä juurikaan esiinny. Aloitin kuitenkin erään englannista ranskaksi kääntämiskurssin, joka on vaihtareille tarkoitettu. Harmikseni professori kuitenkin tokaisi vasta toisella tunnilla, että kokeeseen ei pääse, jollei oma äidinkieli ole englanti. Eipä siinä sitten mitään sanottavaa enää ollut, ei kääntämistä siis tällä kertaa.


Syksy lähestyy kovaa vauhtia Brysselissä. Enää ei ole tarvinnut juurikaan hikoilla kolmen kymmenen asteen helteissä, vaan on saanut jopa heittää nahkarotsia silloin tällöin päälle. Toki auringonpaisteessa on edelleen lämmin, mutta illat ja yöt ovat jo melko viileitä. Omassa huoneessani oleva lämpöpatterikaan ei näytä toimivan oikein kunnolla, mikä on joinakin iltoina ollut hieman harmillista. Onneksi on villasukat. Katsotaan, jos talkkari saisi lämmöt päälle tähänkin kopperoon.

Ei, en saa Fantalta sponssirahoja.

Nyt tosiaan kun alkaa tottumaan tähän suurkaupungin vilinään ja vilskeeseen, on täällä paljon mukavempi liikkua ympäriinsä ja tehdä asioita. Jonkin verran olen käynyt tutustumassa paikalliseen ruokakulttuuriin, ja täytyy kyllä sanoa, että ranskanperunoita pitäisi tosiaankin kutsua belgianperunoiksi, sen verran hyviä ne täällä ovat. Eräs hauska (ja hyvin täyttävä) belgialainen pikaruoka nimeltään "mitraillette" on ollut erittäin mukava löytö. Annos koostuu siis isosta halkaistusta ranskanleivästä, jonka välissä on muutama pieni pihvin kappale (riippuu paikasta, mikä liha on kyseessä), salaattia, sekä läjä ranskalaisia majoneesilla ja ketsupilla. Hyväähän se on, vaikkei kroppa välttämättä tuollaisesta ruuasta pahemmin kiittele.

To do-lista kasvaa jatkuvasti, ja pikku hiljaa voisi alkaa suunnitella reissuja lähikaupunkeihinkin. Berliiniin olemme jo tällä asuntolaporukalla lähdössä lokakuun viimeisenä viikonloppuna, varmasti hieno reissu tulossa. Terveisiä vaan kaikille sinne Suomeen, muutaman viikon päästä koitan taas saada lisää materiaalia teille luettavaksi!

Ensimmäinen viikko

Huh! Viikko onkin sitten jo vierähtänyt siitä, kun tänne Euroopan pääkaupunkiin saavuin ensimmäistä kertaa elämäni aikana, ja täällä seuraavat viisi kuukautta tulenkin sitten viettämään. Täällä ollessani opiskelen ranskaa ULB:ssä (Université libre de Bruxelles) tarkemmin sanottuna kääntämisen ja tulkkaamisen laitoksella ISTI:ssä ( Institut Supérieur de Traducteurs et Interprètes). Tällä viikolla keskiviikkona on jonkinlainen vaihtareiden vastaanottopäivä, jonne sitten nöyrästi vaellan tapaamaan uusia ihmisiä. Varsinaiset kurssit alkavat vasta maanantaina.

Täytyy myöntää, että tässä viikon aikana on pitänyt melkoisesti totutella tähän suurkaupungin elämään, varsinkin Riihimäellä vietetyn kesän jälkeen, jossa meno oli kumminkin hieman erilainen. Useaan otteeseen on tullut melkoisia Finnish Nightmares tilanteita, sekä kaupungilla, että varsinkin täällä asuntolassa. Oma huoneeni (eli siis oma yhdeksän neliön tilaihmeeni) sijaitsee hyvin lähellä Brysselin ydinkeskustaa Saint-Josse-Ten-Noode:n kunnassa, Rue Gillon nimisellä kadulla. Saint-Josse on melko monikulttuurinen alue täällä Brysselissä, niin kuin toki monet muutkin asuinalueet ydinkeskustaa ja eurooppalaista kaupunginosaa (Quartier  Européen) lukuunottamatta. Kaduilla täällä tapaa ihmisiä hyvin monista eri etnisistä taustoista.

Saapumispäivänä oli mukava yllätys se, että juuri se kadun ulkoapäin rappeutuneimman näköinen talo olikin sitten juuri se oma osoite. Noh, onneksi sisätilat ovat kumminkin ihan kelpokuntoisia ja kokoisia (paitsi keittiö, jota ei enää paljoa pienemmäksi saisikaan). Samassa rakennuksessa kanssani asuu noin kymmenkunta muuta vaihtaria, joista suurin osa opiskelee aivan vieressä sijaitsevassa Saint-Louis nimisessä yliopistossa. Hauskaa on se, että toisin kuin viereisessä talossa, jossa lähes kaikki tuntuvat olevan espanjalaisia, ei tässä osoitteessa juurikaan kahta samaa kansalaisuutta löydy. Ihmiset, joiden kanssa olen tutustunut ovat täällä kyllä hyvin mukavia ja heidän kanssaan pääsee hyvin jutun juuresta kiinni, kunhan vain saisi unohdettua sen "hiljainen suomalainen" asenteen hieman useammin.

Le Botanique- todella suuri ja kaunis puisto aivan keskustan tuntumassa

Päivät ovat kuluneet täällä melko paljon saman kaavan mukaan omalta osaltani. Yleensä huoneessani ollessani olen yhteyksissä suomalaisiin ystäviini tavalla tai toisella, samalla kun tutkailen google mapsia ja mietin, että mihinköhän sitä sitten seuraavaksi lähtisi. Etsin yleensä erilaisia nähtävyyksiä tästä lähialueilta ( ja niitä on riittäyt!), mutta toki myös kaikenlaisia uusia ostosmahdollisuuksia tulee tarkkailtua. Tähän mennessä olenkin kulkenut jalan jo
ka paikkaan, ja kyllähän niitä kilometrejä on tässä varmaan jonkin verran kertynytkin, kun parhaimmillaan olen niitä kymmenenkin kilometrin lenkkejä tehnyt. Toinen oleellinen osa arkea täällä on ollut salilla käynti. Löysinkin tuosta vajaan kilometrin päästä eurooppalaisen kaupunginosan läheltä mukavan ja siistin punttisalin, jossa sitä rautaa sitten pitäisi saada aina vaan raskaampana nousemaan.

Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että alkushokin jälkeen Bryssel alkaa

pikkuhiljaa avautumaan ja näyttämään kaikkia hienoja puolia itsestään. Kelit ovat olleet täällä erittäin lämpimpiä, ehkä jopa turhan lämpimiä omaan makuuni, kun elohopea päivittäin kohoaa sinne kolmeen kymmeneen. Ei toki valiteta, eihän tämmöisiä kelejä Suomessa menneenä kesänä pahemmin ollutkaan.

Joka päivä täällä tulee huomattua jotain uutta, vaikka ne samat reitit päivittäin kävelisikin.Tähän mennessä hienojen nähtävyyksien lisäksi (esim. Colonne du congrès, ylempänä kuvattu suuri torni) eräs massiivinen sarjakuvakauppa keskustassa on ollut parhaita löytöjä, jonne palaan varmasti nörtteilemään vielä useaan kertaan. Vohveleiden makuun olen myös päässyt, ovat kyllä hyvin täyttäviä (suolaiset versiot siis) ja todella maittavia!