Opiskelua, ruokaa ja juhlia

Grand Place. Keskustorilla oli lauantaina Rendez-vous
grand place niminen konsertti, joka myös televisioitiin suorana.
Tunnelma oli todella hieno!

Heipä hei! Kolmas viikko on nyt suurin piirtein vietetty täällä Euroopan sydämessä, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että alan päästä kunnolla jutun juurelle. Pahimmat kulttuurishokit on jo kärsitty ja niiden tilalle on tullut halu tutustua syvällisemmin kaupunkiin sekä sen hyvin kirjavaan väestöön. Usein on pitänyt hypätä pois omalta mukavuusalueelta sille epämukavammalle puolelle, vain huomatakseen, että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Poikkeuksiakin löytyy, esim. eräät ysäribileet vaihtareille, joihin raahauduin tarkastelemaan menoa vain todetakseni etten edelleenkään ole kovin innostunut tämän tyylisestä juhlimisesta. Ei kumminkaan syytä huoleen, sillä kyllähän tuolla "kylillä" on tullut pyörittyä viikonlopun pikkutunteinakin. Mikäs siinä, kun on hyvä porukka, jota seurata.

Esiintymislava (kuvan laatu aivan hirveä)

Viime viikolla alkoivat tosiaan omat opintoni ISTI:ssä ja täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin tyytyväinen valintaani saapua juuri tänne opiskelemaan. Kaikki professorit ovat olleet hyvin mukavia ja varsin innostuneita ( ainakin vielä) pitämään meille vaihtareille luentoja. ISTI:ssä vakituisesti opiskelevien opiskelu eroaa siinä mielessä "normaalista" kielten opiskelusta, että heidän tulee valita ranskan lisäksi kaksi kieltä, joiden kääntämistä ja tulkkaamista he opiskelevat (valittavien kielten joukossa on mm. englanti, saksa, espanja, kiina, venäjä, arabia...) ja lopulta erikoistuen joko kääntämiseen tai tulkkaamiseen (jos olen oikein ymmärtänyt).

 Omat kurssivalintani koostuvat täysin Erasmus vaihtareille tarkoitetuista kursseista, joihin sisältyy mm. suullisia ja kirjallisia ranskankielen opintoja, Belgian kirjallisuutta, kulttuuria ja historiaa, hieman Ranskan kirjallisuutta. Kääntämiskursseja en kuitenkaan pystykään suorittamaan, sillä ne ovat tarkoitettu vain heille, joiden äidinkielestä käännetään tekstit ranskaksi ja tilannehan on se, ettei täällä pohjoismaisia kieliä juurikaan esiinny. Aloitin kuitenkin erään englannista ranskaksi kääntämiskurssin, joka on vaihtareille tarkoitettu. Harmikseni professori kuitenkin tokaisi vasta toisella tunnilla, että kokeeseen ei pääse, jollei oma äidinkieli ole englanti. Eipä siinä sitten mitään sanottavaa enää ollut, ei kääntämistä siis tällä kertaa.


Syksy lähestyy kovaa vauhtia Brysselissä. Enää ei ole tarvinnut juurikaan hikoilla kolmen kymmenen asteen helteissä, vaan on saanut jopa heittää nahkarotsia silloin tällöin päälle. Toki auringonpaisteessa on edelleen lämmin, mutta illat ja yöt ovat jo melko viileitä. Omassa huoneessani oleva lämpöpatterikaan ei näytä toimivan oikein kunnolla, mikä on joinakin iltoina ollut hieman harmillista. Onneksi on villasukat. Katsotaan, jos talkkari saisi lämmöt päälle tähänkin kopperoon.

Ei, en saa Fantalta sponssirahoja.

Nyt tosiaan kun alkaa tottumaan tähän suurkaupungin vilinään ja vilskeeseen, on täällä paljon mukavempi liikkua ympäriinsä ja tehdä asioita. Jonkin verran olen käynyt tutustumassa paikalliseen ruokakulttuuriin, ja täytyy kyllä sanoa, että ranskanperunoita pitäisi tosiaankin kutsua belgianperunoiksi, sen verran hyviä ne täällä ovat. Eräs hauska (ja hyvin täyttävä) belgialainen pikaruoka nimeltään "mitraillette" on ollut erittäin mukava löytö. Annos koostuu siis isosta halkaistusta ranskanleivästä, jonka välissä on muutama pieni pihvin kappale (riippuu paikasta, mikä liha on kyseessä), salaattia, sekä läjä ranskalaisia majoneesilla ja ketsupilla. Hyväähän se on, vaikkei kroppa välttämättä tuollaisesta ruuasta pahemmin kiittele.

To do-lista kasvaa jatkuvasti, ja pikku hiljaa voisi alkaa suunnitella reissuja lähikaupunkeihinkin. Berliiniin olemme jo tällä asuntolaporukalla lähdössä lokakuun viimeisenä viikonloppuna, varmasti hieno reissu tulossa. Terveisiä vaan kaikille sinne Suomeen, muutaman viikon päästä koitan taas saada lisää materiaalia teille luettavaksi!