Ensimmäinen viikko

Huh! Viikko onkin sitten jo vierähtänyt siitä, kun tänne Euroopan pääkaupunkiin saavuin ensimmäistä kertaa elämäni aikana, ja täällä seuraavat viisi kuukautta tulenkin sitten viettämään. Täällä ollessani opiskelen ranskaa ULB:ssä (Université libre de Bruxelles) tarkemmin sanottuna kääntämisen ja tulkkaamisen laitoksella ISTI:ssä ( Institut Supérieur de Traducteurs et Interprètes). Tällä viikolla keskiviikkona on jonkinlainen vaihtareiden vastaanottopäivä, jonne sitten nöyrästi vaellan tapaamaan uusia ihmisiä. Varsinaiset kurssit alkavat vasta maanantaina.

Täytyy myöntää, että tässä viikon aikana on pitänyt melkoisesti totutella tähän suurkaupungin elämään, varsinkin Riihimäellä vietetyn kesän jälkeen, jossa meno oli kumminkin hieman erilainen. Useaan otteeseen on tullut melkoisia Finnish Nightmares tilanteita, sekä kaupungilla, että varsinkin täällä asuntolassa. Oma huoneeni (eli siis oma yhdeksän neliön tilaihmeeni) sijaitsee hyvin lähellä Brysselin ydinkeskustaa Saint-Josse-Ten-Noode:n kunnassa, Rue Gillon nimisellä kadulla. Saint-Josse on melko monikulttuurinen alue täällä Brysselissä, niin kuin toki monet muutkin asuinalueet ydinkeskustaa ja eurooppalaista kaupunginosaa (Quartier  Européen) lukuunottamatta. Kaduilla täällä tapaa ihmisiä hyvin monista eri etnisistä taustoista.

Saapumispäivänä oli mukava yllätys se, että juuri se kadun ulkoapäin rappeutuneimman näköinen talo olikin sitten juuri se oma osoite. Noh, onneksi sisätilat ovat kumminkin ihan kelpokuntoisia ja kokoisia (paitsi keittiö, jota ei enää paljoa pienemmäksi saisikaan). Samassa rakennuksessa kanssani asuu noin kymmenkunta muuta vaihtaria, joista suurin osa opiskelee aivan vieressä sijaitsevassa Saint-Louis nimisessä yliopistossa. Hauskaa on se, että toisin kuin viereisessä talossa, jossa lähes kaikki tuntuvat olevan espanjalaisia, ei tässä osoitteessa juurikaan kahta samaa kansalaisuutta löydy. Ihmiset, joiden kanssa olen tutustunut ovat täällä kyllä hyvin mukavia ja heidän kanssaan pääsee hyvin jutun juuresta kiinni, kunhan vain saisi unohdettua sen "hiljainen suomalainen" asenteen hieman useammin.

Le Botanique- todella suuri ja kaunis puisto aivan keskustan tuntumassa

Päivät ovat kuluneet täällä melko paljon saman kaavan mukaan omalta osaltani. Yleensä huoneessani ollessani olen yhteyksissä suomalaisiin ystäviini tavalla tai toisella, samalla kun tutkailen google mapsia ja mietin, että mihinköhän sitä sitten seuraavaksi lähtisi. Etsin yleensä erilaisia nähtävyyksiä tästä lähialueilta ( ja niitä on riittäyt!), mutta toki myös kaikenlaisia uusia ostosmahdollisuuksia tulee tarkkailtua. Tähän mennessä olenkin kulkenut jalan jo
ka paikkaan, ja kyllähän niitä kilometrejä on tässä varmaan jonkin verran kertynytkin, kun parhaimmillaan olen niitä kymmenenkin kilometrin lenkkejä tehnyt. Toinen oleellinen osa arkea täällä on ollut salilla käynti. Löysinkin tuosta vajaan kilometrin päästä eurooppalaisen kaupunginosan läheltä mukavan ja siistin punttisalin, jossa sitä rautaa sitten pitäisi saada aina vaan raskaampana nousemaan.

Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että alkushokin jälkeen Bryssel alkaa

pikkuhiljaa avautumaan ja näyttämään kaikkia hienoja puolia itsestään. Kelit ovat olleet täällä erittäin lämpimpiä, ehkä jopa turhan lämpimiä omaan makuuni, kun elohopea päivittäin kohoaa sinne kolmeen kymmeneen. Ei toki valiteta, eihän tämmöisiä kelejä Suomessa menneenä kesänä pahemmin ollutkaan.

Joka päivä täällä tulee huomattua jotain uutta, vaikka ne samat reitit päivittäin kävelisikin.Tähän mennessä hienojen nähtävyyksien lisäksi (esim. Colonne du congrès, ylempänä kuvattu suuri torni) eräs massiivinen sarjakuvakauppa keskustassa on ollut parhaita löytöjä, jonne palaan varmasti nörtteilemään vielä useaan kertaan. Vohveleiden makuun olen myös päässyt, ovat kyllä hyvin täyttäviä (suolaiset versiot siis) ja todella maittavia!